Mitä ympäristökasvatus on?

Yleinen harhaluulo johon jatkuvasti törmään, koskee kierrätystä. Ympäristökasvatus ei ole jäte- eikä lajitteluneuvontaa. Se kattaa kaiken ajattelun herättelystä luontosuhteen elvyttämiseen. Se on monesti mukana arjessa, ilman että siihen kiinnitetään huomiota.

Edellisessä kirjoituksessa avasin termiä kestävä kehitys. Kestävän kehityksen kasvatus edistää kaikkia neljää osa-aluetta eli sosiaalista, kulttuurillista taloudellista ja ekologista kestävyyttä. Ympäristökasvatus puolestaan keskittyy ekologiseen kestävyyteen. Ympäristökasvatus ja kestävän kehityksen kasvatus kulkevat käsi kädessä, sillä yksilöllä ei ole edellytyksiä tai kiinnostusta toimia ekologisesti, mikäli hänen elämänsä ei ole sosiaalisesti tai taloudellisesti kestävällä pohjalla.

Ympäristökasvatuksesta ja sen monimuotoisuudesta voit lukea lisää Joensuun nuorisopalveluille laatimastani ympäristökasvatusoppaasta täältä. Oppaassa on lyhyt johdanto ympäristökasvatukseen, mutta se keskittyy enemmänkin tarjoamaan ohjeita käytännön harjoituksiin, joita voidaan tehdä lasten ja nuorten kanssa. Monet harjoituksista on testattu onnistuneesti myös aikuisilla.

Opasta voi vapaasti käyttää, muokata ja kopioida. Mikäli siitä herää kysyttävää, voit olla minuun yhteydessä emilia(a)emiliaosmala.fi

Kestävä kehitys

Kestävä kehitys -termiä käytetään nykyään monessa yhteydessä, mutta sen sisältöä harvammin avataan kokonaisuudessaan. Usein oletetaan että jokainen ymmärtää sanan kestävä ja kehitystäkään ei sen kummemmin tarvitse avata. Epäselvyyksien välttämiseksi olen koonnut alle lyhyen koosteen mitä kaikkea kestävä kehitys pitää sisällään ja mihin kaikkiin asioihin sillä voidaan viitata.

Kestävä kehitys käsitteen käyttö yleistyi Brundtlandin Yhteinen tulevaisuutemme -raportin (1988) julkistamisen jälkeen. Siinä kestävä kehitys määritellään ”kehitykseksi, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”. Kestävä kehityksen päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa että ihmiset, ympäristö ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksen teossa ja toiminnassa. Kestävä kehitys siis koostuu ekologisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta kestävyydestä.

Ekologisella kestävyydellä tarkoitetaan monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttämistä. Sen tavoitteena on sopeuttaa ihmisen toiminta luonnon kantokyvyn rajoihin. Taloudellinen kestävyys on tasapainoista kasvua, joka ei perustu velkaantumiseen tai luonnonvarojen liialliseen kulutukseen. Kestävä talous on sosiaalisen kestävyyden perusta. (Ympäristöministeriö 2017). Sosiaalinen kestävyys on panostusta kasvatukseen, koulutukseen, terveyteen ja yhteisöllisyyteen. Sen pyrkii turvaamaan lapsen kasvun ja ehkäisemään henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja syrjäytymistä. Kasvatuksen ja koulutuksen kannalta merkittäviä arvoja ovat avoimuus, yhteistoiminta ja osallistumisen mahdollisuudet.  Kulttuurinen kestävyys linkitetään usein sosiaaliseen kestävyyteen ja juontaa juurensa Vygotskyn (1982) sosiaalisen kehityksen teoriaan, jonka mukaan yksilön tietoisuus rakentuu sosiaalisissa suhteissa yhteiskunnan kulttuurin ja tradition pohjalta. Se on suvaitsevuutta ja eri taustoista tulevien ihmisten vuorovaikutuksen edistämistä. Se on myös tutustumista suomalaiseen kulttuuriin ja kulttuurihistoriaan, satuihin ja tarinoihin. Kädentaidot, juhlat ja erilaiset draaman muodot ovat osa kulttuurista kestävyyttä, kuten myös kulttuuriympäristöjen vaaliminen.

Kaikki kestävän kehityksen muodot linkittyvät toisiinsa ja täydentävät toisiaan. Kestävä kehitys on monisyinen kokonaisuus, joka pyrkii sekä yksilöiden että ympäristön hyvinvointiin maapallon kantokyvyn huomioiden. Kestävän kehityksen edistäminen voi tuntua yksilöstä vaikealta, mutta silloin tulee keskittyä pieniin omassa arkisiin tapoihin toimia. Kestävän kehityksen työ lähtee liikkeelle nykytilan kartoittamisella sekä pohdinnalla, mitä voisimme tehdä toisin.

 

Lähteet:

Kestävä kehitys globaalin ajan yhteiskunnan haasteena. Salonen. Helsingin yliopiston Opettajankouluttuslaitos
Ympäristöministeriö
Iloa ja ihmettelyä. Ympäristökasvatus varhaislapsuudessa. Parikka-Nihti & Suomela 2014